Suomessa on alettu tehdä elokuvia 1900-luvun alussa. Ensimmäiset suomalaiset elokuvat olivat näytelmäelokuvia tai lyhyitä dokumentteja. Suomalaisen elokuvatuotannon alkuvaiheissa elokuvien näyttelijät sekä ohjaajat olivat usein teatterimaailmasta tuttuja vaikuttajia. 1920-luvulta alkaen suomalaiset elokuvayhtiöt pyrkivät kohti teollista elokuvien tuotantoa.

Ennen äänielokuvien aikaa tehtiin mykkäelokuvia, vaikkakin näytännöissä olikin mukana musiikkisäestys tai selostus tuomassa elokuviin aivan uudenlaista vaikuttavuutta. Suomalaisia elokuvavalmistamoita voidaan pitää luonteeltaan teollisina 1930-luvulta lähtien. Katsojamäärät alkoivat pikkuhiljaa nousta ja 1940-luvulla useita suomalaisia elokuvia katsoi jo 400 000 – 1 000 000 katselijaa. Tämä on melkoinen saavutus pienessä kotimaassamme!
Suosion aallonharja jatkui aina 1950-luvun lopulle ja tätä aikaa onkin kutsuttu suomalaisen elokuvan menestyksen kulta-ajaksi sekä menestyksen vuosikymmeniksi. Kun televisio tuli suomalaisille markkinoille ja kun maassa tapahtui tiettyjä rakennemuutoksia 1960-luvulla, alkoi myös elokuvien suosio hiipua ja niiden katsojamäärissä tapahtui merkittävä romahdus. 1970-lukua voidaan pitää kotimaisen elokuvan pohjanoteerauksena, mutta myös 1980-luvulla maamme elokuvan tilanne oli heikko. 1990-luvulla elokuvamaailma alkoi kuitenkin saada jo joitakin toivonpilkahduksiakin joidenkin kotimaisten elokuvien menestyttyä markkinoilla erinomaisesti. Vuosituhannen vaihteen jälkeen maamme elokuva on saanut myös kansainvälistä arvostusta, erityisesti dokumenttielokuvien osalta.

Autonomian aikainen elokuvatuotanto

Maamme elokuvakulttuurin katsotaan saaneen alkunsa vuonna 1869, tarkemmin sanottuna 28.6.1896. Mitä merkittävää tuolloin sitten tapahtui, jotta juuri tätä kyseistä päivää voidaan pitää maamme elokuvakulttuurin lähtökohtana? Tuolloin Helsingissä alettiin esittää Lumieren veljesten valmistamia elokuvia. Nämä ranskalaiset veljekset olivat aikansa alan arvostettuja osaajia ja vuonna 1896 heidän elokuvansa saavuttivat myös pohjoisen kotimaamme.
Elokuvat olivat merkittävässä asemassa maamme elokuvakulttuurissa seuraavat kymmenen vuotta. Tuona aikana ne levisivät ympäri maan kiertävien esitysten kautta. Oskar Alonen oli kyseisen ajan eräs merkittävimmistä kotimaisista vaikuttajista ja hänen kiertueensa kattoi Suomen kokonaisuudessaan vuonna 1899. Tämäkin on melkoinen saavutus tuon ajan Suomessa!

1900-lukua voidaan pitää elokuvateattereiden määrän kasvun aikana, koska tuolloin elokuvateattereita alkoi ilmestyä maamme eri paikkakunnille enenevässä määrin. 1904 perustettu Maailman ympäri -niminen elokuvateatteri on eräs maamme ensimmäisistä paikkansa vakiinnuttaneista elokuvateattereista. Kyseisen teatterin omisti Karl Emil Ståhlberg, joka omisti myös Atelier Apollo -nimisen valokuvaamon. Karl oli muutoinkin vaikuttamassa maamme elokuvakulttuurin kehittymiseen, koska juuri hän teki ensimmäiset ehdotelmat koskien elokuvien esittämistä maassamme. Tämä tapahtui jo 1800-luvun loppupuolella. Kinematograf International -niminen elokuvateatteri oli vielä Maailman ympäri -elokuvateatteriakin vanhempi, mutta valitettavasti sen omistaja joutui vararikkoon jo vuonna 1902.
Kun elokuvien esityspaikat alkoivat vakiintua ja niiden esitysmahdollisuudet alkoivat parantua, syntyi kotimaisen elokuvatuotannon tarve. Elokuvakiertueilla käytettiin kinematografeja, jotka toimivat sekä elokuvaprojektorina, että elokuvakamerana. Tämän ansiosta tällaisten kiertueiden pitäjillä oli mahdollisuus kuvata elokuvia itse esityspaikkakunnalta käsin. He pystyivät myös kehittämään filmin itse sekä esittämään näin aikaansaadut elokuvat välittömästi niiden valmistumisen jälkeen.

American Bioscopea voidaan pitää ensimmäisenä yhtiönä, joka valmisti maassamme elokuvia. Yhtiö toimi tilapäisesti Helsingin Sirkusmaneesissa ja se järjesti esityksiä vuosina 1904-1905. Yhtiön elokuvat olivat sen itse kuvaamia dokumenttielokuvia, mutta valitettavasti näitä elokuvia ei ole säilynyt nykyisen yleisön katsottaviksi.
Haluttaessa nähdä aitoja maamme autonomian ajalta peräisin olevia elokuvia, on paras aloittaa Finland-nimisestä elokuvasta, jota pidetään parhaana kyseiseltä ajalta säilyneenä lyhytelokuvana. Elokuva on kuvattu 1911 ja se valmistui aikoinaan Berliinin matkamessuja varten. Elokuva on tehty Suomen Matkailutoimiston sekä Atelier Apollon yhteistyönä. Elokuvakokonaisuus kestää lähes puoli tuntia ja se koostuu noin kolmestakymmenestä lyhyemmästä lyhytelokuvasta. Salaviinanpolttajia voidaan pitää ensimmäisenä kotimaisena näytelmäelokuvana. Kyseinen elokuva valmistui 1907 ja se syntyi käsikirjoituskilpailun tuotoksena. Ajalleen tyypillisesti elokuva oli lyhyt komedia. Autonomian aikaisessa Suomessa tehtiin Salaviinanpolttaja mukaan lukien ainoastaan kolme yli tunnin pituista elokuvaa.